Uuden olympiadin kynnyksellä

Taas on olympiadi takana, joten on hyvä miettiä painiurheilun saavutuksia ennen seuraavaa nelivuotiskautta kohti Rioa. Kaikki ikäluokat mukaan lukien arvokisamitalien määräksi kertyi 23 kappaletta, kun niitä edellisellä olympiadilla oli 16. Edistystä on siis tapahtunut, jos katsoo kokonaisuutta. On myös osattava katsoa puita metsän lisäksi. Senioreiden menestys jäi muutamaan valonpilkahdukseen, joita olivat euroopanmestaruus, MM-pronssi ja kaksi olympiapaikkaa. Lontoon valintakiemuroista voisi kirjoittaa novellin kaikkine käänteineen, mutta toivon virheistä opitun liittotasolla. Vaikka asiat menisivät kuinka solmuun, niin avoin keskustelu auttaa aina. Pienen lajiliiton voimavarana tulisi nimenomaan olla avoimuus, koska se luo yhteisöllisyyden tunteen. Urheilumaailma kaikkinensa on muutenkin suurten tunteiden temmellyskenttä. Vaikka matka Lontooseen tarjosi loppumetreillä sellaista draamaa mitä en toivo yhdellekään urheilijalla ja koutsille, niin siitä huolimatta voi miettiä myös niitä useita kymmeniä myötätuntoisia puheluja sekä maileja ympäri Suomea joissa elettiin mukana valintoja odotellen.

Vuoksenniskan Vesan painijaosto koki kuluneen syksyn aikana myönteisen myllerryksen. Painikoulutoiminnan yhdistäminen PTI:n kanssa on tietysti vaatinut erinäisiä järjestelyjä, mutta hämmästyttävän hyvin kaikki on kuitenkin sujunut. Vuoden vaihtuessa kaikki edustamme sitten samaa seuraa. Monessa seurassa tuskaillaan sitoutuneiden valmentajien puutteesta, mutta syksyn harjoitukset osoittivat senkin huolen turhaksi imatralaisessa painissa. Emme kuitenkaan voi jäädä lepäämään laakereille, sillä yksi monista haasteista on saada valmentajille myös koulutusta. Valmentajahan ei tule koskaan valmiiksi, mutta reilun kahdenkymmenen vuoden valmennuksen ja mm.VAT:n jälkeen uskon olevamme oikealla polulla. Toivon myös poikien saavan eväitä urheilijan urapolulle. Syyskaudella on opittu uusia liikkeitä ja kerrattu aikaisemminkin opittua. Mikäli harjoituksissa on käyty säännöllisesti, niin ainakin tasapainoa, vartalonhallintaa, rytmitajua, koordinaatiota, nopeutta ja lihaskuntoa on tullut lisää painitaidon ohella. On syytä kuitenkin muistaa, että seuran tarjoama laadukas liikunta ei yksin riitä. Lasten tulisi kuitenkin liikkua 3 h/pvä ja 20 h/vko mistä määrästä suurin osa kertyy omaehtoisesta liikkumisesta. Liikkuuko Sinun lapsesi riittävästi? Jos kuluneesta vuodesta jäi siltä osin parannettavaa, niin ei muuta kuin ylös, ulos ja suksille.

Tuleva olympiadi alkaa melko varmasti sääntömuutoksilla. Vaikka se tarkoittaa tiettyjä painopisteiden muutoksia senioreilla, niin painikouluissa se ei muuta sitä tosiasiaa, että perusliikkeet on hyvä opetella tekemään oikein niin pystystä kuin matostakin. Hyvin tehdyt perusasiat antavat mahdollisuuden siirtyä seuraaville tasoille. Ennen juoksua on yleensä opittava kävelemään. Maajoukkuetasolle toivotan uudelle päävalmentajalle virtaa leirityksiin ja kykyä nähdä realistisesti oikeiden harjoitussisältöjen tarve. Käytännössä se tarkoittaa mm. kansainvälisten harjoitusleirien välttämättömyyttä. Vuoksenniskan Vesan pojille taasen riittää vielä säännöllinen kotisalilla harjoittelu. Toisaalta kun riittävän harjoittelun myötä tapahtuu kehitystä, niin kisamatkoja suuntautuu luonnollisesti maamme rajojemme ulkopuolellekin. Sitkeys kannattaa.

Parempaa Uutta Vuotta 2013!!

Mika